Sanattomuus ja Kiitos

Minut yllätettiin täysin viime perjantaina, olen edelleen sanaton, enkä tiedä miten kiittää kaikkia ihania työkavereitani!!!

Perjantaina töistä lähtiessäni menin parin italialaisen työkaverini kanssa lähipubiin oluelle, toinen työkavereistani oli jo aikaisemmin maininnut, etta minä en saa tehdä mitään suunnitelmia perjantai illalle, koska hän haluaa viedä minut johonkin kivaan paikkaan...hhhhmmmm ajattelin, mutta päädyin johtopäätökseen; hän haluaa vain viettää illan minun kanssani ennen kuin muutan Barcelonaan...:)

Noh pubista lähdettyämme otimme taksin ja taksi vei meidät keskustaan...työkaverini vei minut todella kivannäköiseen ravintolaan ja POM!!!!!!!

Kaikki ihanat seitsemän työkaveriani\ystävääni istuivat siellä minua odottamassa ja hurrasivat minulle...EI VOI OLLA TOTTA!!! Kyyneleet tuli silmiin ja olin täysin liikuttunut!!! En voinut uskoa tapahtunuttu todeksi, en millään!!!!!!!

Prosecco oli tilattu minulle valmiiksi ja cheers, lycka till minulle! :) Hetken aikaa juteltuamme, tuli tarjoilija pöytäämme ja kertoi että illallispöytämme oli valmiina...ihanaa thai ruokaa, hyvää viiniä ja mikä tärkeintä IHANAA SEURAA!!! Tytöt yllättivät minut niin totaalisesti, että olen vieläkin sekaisin...KIITOS ihanalle ystävälleni Piretta Puu:lle yllätyksen järjestämisesta, ikävä on jo nyt kova!!!

Aaagggrrr...uskomatonta, että olen jättämässä nämä kaikki ihanat ihmiset tänne ja suuntaan yksinään uusia seikkailuja kohti, mutta syvällä sisimmissäni tiedän; tulemme olemaan ystäviä läpi elämän! :) Kiitos vielä kerran täydellisestä yllätyksestä, illallisesta, seurasta jne...tuo perjantai tulee säilymaan muistoissani ikuisuuden!!!

--------------------------------------------------------------------------------------------

”Puh, lupaa että et koskaan, koskaan unohda minua.Et sittenkään kun minä olen satavuotias.”

Puh ajatteli hetken.”Kuinka vanha minä olen silloin?””Yhdeksänkymmentäyhdeksän.”

Puh nyökkäsi.”Lupaan”, hän sanoi.

(A. A. Milne, Nalle Puh rakentaa talon)