Elämäni Puutarha

Tuntea joku, jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista ajatuksista
huolimatta
- se voi tehdä tästä maailmasta puutarhan.

- Johann Wolfgang Von Goethe -

Alla oleva kirjoitus on omistettu minun puutarhalleni, molemmille puolille puutarhastani, tasapuolisesti.

Ylläoleva runo kertoo täydellisesti minun puutarhastani, puutarhasta, joka kasvaa päivä päivältä, viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta....on kasvanut jo viimeiset 27-vuotta, joista aktiivisimmin viimeiset viisi. Viisi vuotta on kulunut siitä kun ensimmäisen kerran pakkasin matkalaukkuni sekä pienen selkäreppuni ja astuin lentokoneeseen, ensimmäistä kertaa lentokoneeseen johon minulla oli pelkkä menolippu, ei tietoa paluusta, ei tietoa tulevasta...

Jokaisella meistä on oma puutarhansa ja jokaisella se on oman värisensä, oman muotoisensa, toisten puutarha on suurempi kuin toisten ja toisille puutarha on tärkeämpi kuin toisille, mutta meistä jokainen tarvitsee puutarhan, sen tietäen tai sitä tietämättä.

Minulla on aina ollut hyvin laaja puutarha, puutarha joka on kasvanut sitä edes huomaamatta, puutarha joka on tuonut mukanaan iloa, surua, vihamielisyyttä, hyvänolontunnetta ja niin edelleen, mutta ennen kaikkea puutarhani on opettanut minulle elämäni tarkoituksen. En olisi mitään ilman puutarhaani ja jos minua ei olisi, puuttuisi puutarhastani jotain. Puutarhassani jokaisella kukalla, jokaisella puulla ja jopa jokaisella rikkaruoholla on oma tärkeytensä, tärkeys minulle, rakastamisen tärkeys, huolenpidon tärkeys, opettamisen tärkeys, oppimisen tärkeys, auttamisen tärkeys...ja kaikki edellämainittu tekee elämästä elämisen arvoisen, puutarhasta elämäni.

Kuten yllä jo mainitsin, puutarhani koki kolauksen viisi vuotta sitten muuttaessani pois Suomesta, pois perheen läheltä, pois ystävieni ja sukulaisteni lähettyvyydeltä. Puutarhani jakautui kahteen osaan, toista puolta puutarhastani, sitä vanhaa puolta, sitä puolta pystyisin näkemään, en tiedä koska seuraavan kerran. Kun tuohon samaan aikaan toinen puoli puutarhastani oli tyhjä, tyhjä, mutta niin valmis kasvamaan täyteläiseksi puutarhaksi. Kuin huomaamattakaan tyhjästä puutarhan puolikkaasta kasvoi runsas, kuin hetkessä, silmän räpäyksessä. Tällä hetkellä puutarhani on kasvanut villiksi, niin monta erilaista kukkaa, niin monta erilaista puuta ja niin monta erilaista rikkaruohoa ja niin monesta eri maasta, että välillä se saa minut sanattomaksi...sanattomaksi kysymyksellä, olenko tämän kaiken ansainnut.

Olisiko puutarhani näin villi ja runsas, jos en olisi koskaan pakannut matkalaukkuani ja pientä selkäreppuani ja varannut ainoastaan menolippua? Puutarhastani tuskin olisi voinut kasvaa yhtä villiä jos en olisi tehnyt elämäni mullistavaa päätöstä, päätöstä muuttaa pois kotimaastani yksin, ilman minkäänlaista tietoa tulevasta, minkäänlaista varmuutta täyttyisikö uusi puoli puutarhastani. Eikä se, että uusi puoli puutarhastani on täyttynyt kaikista ihanista, uusista ja niin erilaisista kasveista ja kukista, mutta samalla se on vahvistanut toista puolta puutarhastani, sitä vanhaa puolta, sitä puolta jolta olen oppinut kaiken tärkeimmän elämässäni, sitä puolta olen oppinut rakastamaan, rakastamaan paljon enemmän kuin viisi vuotta sitten, se puoli, se vanha puoli puutarhastani merkitsee minulle tänä päivänä enemmän kuin se on koskaan merkinnyt aikaisemmin.

Rakastakaa puutarhaanne, vaalikaa puutarhaanne, tehkään puutarhastanne sellainen kuin te sen haluatte olevan ja nyppikää, nyppikään ja heittäkään pois sieltä rikkaruohot jotka vahingoittavat puutarhasi muita kasveja. Elämä on täynnä valintoja, uskaltakaa tehdä niitä ja uskaltakaa elää niiden kanssa, täysillä ja hymyillen, kuitenkin aina huolehtien kaikkia puutarhanne puolia, tasapuolisesti.