Ikävä Suomea...jälleen kerran!

Tänään tulin pohtineeksi taas kotimaatani, johtuen että kuljin Dublinin täysiä katuja töiden jälkeen ja tunnin kävelyn saldo keskustassa oli: yhteensä noin ehkä 8 tönäisyä ohikulkijoilta (oma vika, mitä menin keskustaan 17 aikoihin), näin monta alkoholistia/monta aineiden käyttäjää ja mitä ihme sekakäyttäjiä, hirveitä teinejä, huutoa, liikenteen ääntä, poliisiautoja, sireneitä jne...Ja kun vihdoin ja viimein pääsin takaisin omalle asunnolle hiljaisuuteen, tuli mieleeni lapsuuteni kylä. En olisi koskaan kuvitellut, että tulisi ikävä sitä hiljaisuutta mikä siinä kylässä vallitsee, mutta tänään rupesin kaipaamaan kaikkea tuossa pienessä kylässä; kylän ihmisiä, tuttuja asioita ja tuttuja ihmisiä joita minulla siellä on, luontoa, turvallisuutta, jne. ja kaikista eniten aloin kaipaamaan puhdasta ilmaa, että voi hengittää syvään raikasta, puhdasta ilmaa...tänä iltana olisin ollut valmis maksamaan hinnan kuin hinnan, että olisin päässyt hengittämään tuota ilmaa, priceless I would say!

Alla pari kuvaa tästä hiljaisesta kylästä, jossa itse vietin nuoruuteni ja jonne nyt matkaan kuin turisti, räpsien kuvia mitä ihmeellisimmistä paikoista. Kyllä Suomen luonto on vain jotain niin spessua, harmi että sitäkin alkaa arvostamaan vasta kun on asunut Suomesta pois jo liiankin kauan.